Kuulostaako tutulta: messut ihan nurkan takana ja saadaan loistava idea; tästähän voisi vielä tehdä tuotteeseen liittyvän messudemon! Ideassa sinänsä ei ole mitään vikaa, messuille on hyvä saada mielenkiintoinen, tuotetta tukeva demonstraatio. Ihmiset pysähtyvät mielellään katsomaan demoja, jotka ovat näyttäviä ja sisältävät liikettä.
Toinen tuttu lähtötilanne on liian tiukaksi asetettu tavoite aikataulu, jonka puitteissa pitäisi koestaa uusia teknologioita tai hankkia osaamista uudesta menetelmästä. Uusien teknologioiden ja menetelmien käyttöönotto on tärkeää, jotta pysytään mukana kilpailussa.
Yhteistä näille molemmille tapauksille on, että joudutaan kiirehtimään kehitystyötä. Prototyypin suunnittelun ulkoistus on hyvä tapa hakea lisää resursseja kehitystyöhön, mutta jos idean ydinosaaminen ei ole vielä jalkautunut omaan organisaatioon, niin sen kommunikointi alihankkijalle voi osoittautua ongelmaksi.
Pidetään kuitenkin alihankkijan kanssa suunnittelupalaveri, jossa pääajatus ideasta välitetään sekä erityisen tiukka aikataulu, mutta korostetaan projektin tärkeyttä ja yhteistyön arvoa. Pienen painostuksen jälkeen toimittaja suostuu aikatauluun.
Mistä suunnittelijat sitten pystyvät tinkimään, kun pitää tehdä tuotekehitystä liian lyhyessä aikataulussa? Koska kyseessä on tarve saada valmista aikaan liian lyhyessä ajassa, tingitään suunnittelussa simulaatioista, työkalujen tarjoamista DRC-sääntöjen käytöstä, dokumentoinnista, käytetään hyllyssä olevia komponentteja ja oikaistaan oikeastaan kaikessa mistä voi oikaista.
Jos lopputulos toimii kuitenkin messu demona, niin mikä yhtälössä sitten mättää? No, kiireessä tehdyssä suunnittelussa ei ole ehditty miettiä esimerkiksi virtalähteen kestoa, käytettävyyttä, toimintaa muissa kuin rajatussa demo tilanteessa tai aiheuttaako laite häiriöitä ympäröivälle elektroniikalle. Laite saattaa kestää juuri messujen ajan ja toimia siellä erinomaisesti. Tai sitten laite hajoaa kesken messujen, kun potentiaalinen asiakas kääntää jonkin kytkin parin järjestykseen, jota suunnittelija ei ole ottanut huomioon.
Tämä kuitenkin eroaa merkittävästi MVP:stä (Minimum Viable Product) ja PoC:sta (Proof of Concept) siinä, että kiirehdityssä prototyypissä tai messu demossa ei ole käyty läpi ja mietitty oikeasti tarvittavaa toiminnallisuutta. Näitä käsitellään myöhemmässä blogissa hieman enemmän. Suunnittelija, jolla on pidempi yhteistyöhistoria asiakkaan kanssa, osunee paremmin maaliin. Tätä auttaa se, että hän tuntee asiakkaan, asiakkaan tuotteita sekä usein ymmärtää jotain asiakkaan liiketoimintamallista. Mikäli tämä tuntemus puuttuu, saattaa suunnittelija tuntea olevansa projektissa melkoisen yksin autiolla rannalla.